Poliitikoilta ja heitä tukeneilta liikemiehiltä tuntuu unohtuneen viisaus, että tärkeätä ei ole vain se, miten asiat ovat, vaan myös miten asiat näyttävät olevan.
Pääministeri Vanhanen on närkästynyt, koska hänen kannanottonsa Vihdin Ideaparkin puolesta on katsottu johtuneen siitä, että Ideaparkin puuhamies Sukari on runsaskätisesti tukenut Vanhasen vaalityötä.
Toinen runsaskätinen tukija Kyösti Kakkonen pitää "kananaivojournalismina" ajatusta, että vaalituki olisi vaikuttanut siihen, että tuetut ovat hakeneet hänelle vuorineuvoksen titteliä.
Voi tietysti olla niin, että näillä asiolla ei ole mitään yhteyttä. Mutta. Vahvasti vaikuttaa siltä, että näillä asioilla on yhteys.
Jos Vanhanen olisi avoimesti kertonut Sukarilta saamastaan tuesta, niin epäilykset eivät olisi niin vahvoja. Piiloutuminen vaaliorganisaation taakse on pelkuruutta. Vastuu vaaliorganisaatiosta on Vanhasella.
Ja Kakkosen kannattaisi kovistella mieluummin henkilöitä joita tuki, kuin "kananaivojournalisteja". Jos tuetut olisivat avoimesti kertoneet tukijansa, epäilyjä tuskin olisi noussut.
Eniten epäilyjä nostaa se fakta, että tukijat koetettiin salata. Miksi? Ellei ajatuksena ollut koplata tukia ja toimia, niin miksi salata tukijat? Tuen antaminen ja vastaanottaminen eivät ole laittomuuksia. Tukien salaaminen on.
On aivan turha rehvastella, että asiat on laitettu kuntoon. Ei kavaltajakaan selviä sillä, että palauttaa rahat jäätyään kiinni. Miksi poliitikon pitäisi?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti