”Olisipa elämässä edes yksi harmiton ja onnellinen päivä.” Näin tiivistää toiveensa puolisoaan pitkään hoitanut omaishoitaja. Vastaavanlaisia kokemuksia on monilla muillakin: yli 300 000 omaishoitajaa toimii Suomessa pääasiallisena auttajana ikääntyneelle, pitkäaikaissairaalle tai vammaiselle lähiomaiselleen. Epävirallista läheisapua antaa yli miljoona suomalaista. Ilman omaishoitajia kotona hoidettavista lähiomaisista olisi laitoshoidossa arviolta 60 000.
Käy allekirjoittamassa adressi http://www.adressit.com/omaishoitoperheet
25.9.08
Elämän peili
Internet on paha, irstas, seksistinen ja väkivaltainen. Näinhän saamme jatkuvasti lukea. Internetin pahaa ja moraalitonta sisältöä on suitsittava, sensuroitava jopa.
Väkivaltaiset, rasistiset, seksistiset ja moraalittomat sivustot on suljettava, ja internet haut pahoilla sanoilla estettävä. Nettiin kirjoittavat tulee rekisteröidä.
Kaikkea tätä on viime aikoina vaadittu.
Mutta onko internet paha? Ei. Internet on peili. Ei hyvä, ei paha. Pelkkä peili elämäämme.
Puheet ”netiketistä”, internetin käyttäytymissäännöistä ovat turhia. Puheet internetin kontrolloimisen mahdottomuudesta ovat turhia.
Internet ei ole mitään muuta kuin peili elämäämme.
Internetissä ei ole sen pahempaa materiaalia kuin ”reaalielämässäkään”. Samat pedofiilit, murhaajat, rasistit ja muut löytyvät myös elävästä elämästä. Samat pommiohjeet löytyvät kirjastosta.
Jos todella haluamme suitsia internetistä löytyvää materiaalia, niin ainoa mahdollisuus on tehdä se elävässä elämässä. Internetin sairas sisältö ei aiheuta psyykkisiä ongelmia. Elävän elämän psyykkiset ongelmat tuottavat sairasta materiaalia internettiin.
Internet on ykkösiä ja nollia, kupari- ja valokuitukaapelia. Tekniikkaa. Ei muuta.
Me ihmiset luomme internetin ja sen sisällön, ja jos me olemme sairaita, niin silloin myös internet on sairas.
Kysymys kuuluukin, onko peili rikki jos kuva on vinossa?
Väkivaltaiset, rasistiset, seksistiset ja moraalittomat sivustot on suljettava, ja internet haut pahoilla sanoilla estettävä. Nettiin kirjoittavat tulee rekisteröidä.
Kaikkea tätä on viime aikoina vaadittu.
Mutta onko internet paha? Ei. Internet on peili. Ei hyvä, ei paha. Pelkkä peili elämäämme.
Puheet ”netiketistä”, internetin käyttäytymissäännöistä ovat turhia. Puheet internetin kontrolloimisen mahdottomuudesta ovat turhia.
Internet ei ole mitään muuta kuin peili elämäämme.
Internetissä ei ole sen pahempaa materiaalia kuin ”reaalielämässäkään”. Samat pedofiilit, murhaajat, rasistit ja muut löytyvät myös elävästä elämästä. Samat pommiohjeet löytyvät kirjastosta.
Jos todella haluamme suitsia internetistä löytyvää materiaalia, niin ainoa mahdollisuus on tehdä se elävässä elämässä. Internetin sairas sisältö ei aiheuta psyykkisiä ongelmia. Elävän elämän psyykkiset ongelmat tuottavat sairasta materiaalia internettiin.
Internet on ykkösiä ja nollia, kupari- ja valokuitukaapelia. Tekniikkaa. Ei muuta.
Me ihmiset luomme internetin ja sen sisällön, ja jos me olemme sairaita, niin silloin myös internet on sairas.
Kysymys kuuluukin, onko peili rikki jos kuva on vinossa?
24.9.08
Sosiaali- ja terveysministerin erottava?
Sisäministerin eroa on jo vaadittu, koska vuoden sisällä on tehty kaksi joukkomurhaa kouluissa, eikä aseiden rajoittamiseksi ei olla tehty mitään.
Miksi kukaan ei vaadi sosiaali- ja terveysministerin eroa, vaikka vuoden sisällä on tehty kaksi joukkomurhaa kouluissa, eikä mitään ole tehty lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden parantamiseksi…
Miksi kukaan ei vaadi sosiaali- ja terveysministerin eroa, vaikka vuoden sisällä on tehty kaksi joukkomurhaa kouluissa, eikä mitään ole tehty lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden parantamiseksi…
23.9.08
17.9.08
Kaupungin vuokra-asuntotuotantoon uutta potkua!
Vihreiden Miika Lauriala kaipaa blogissaan potkua vuokra-asuntotuotantoon. Olen samaa mieltä.
”Nuoren koulutetun henkilön on käytännössä mahdoton hankkia omistusasuntoa ilman vakituista, turvallista ja kovapalkkaista työtä, joita ei kuitenkaan enää esim. humanistisilla aloilla juuri ole. Miten tähän on tultu?” kysyy Lairiala.
Syy on osittain Laurialan itsensä mainitseman taloudellisen vaurauden lisääntymisessä sekä asuntojen hinnan nousun myötä tapahtuneen mm. vakuutusyhtiöitten vuokra-asuntojen myynnissä.
Mutta suuri syy on myös omistusasumisen ihannoinnissa, joka on jatkunut vuosikymmeniä. Vuokralla asujilta kysellään työpaikkojen kahvipöydissä säännöllisesti miten heillä on varaa asua vuokralla, sekä kerrotaan miten paljon fiksumpaa omistusasuminen on.
Kuten Laurialakin toteaa ”Vuokra-asuminen ei ole enää pitkään aikaan kannattanut suhteessa omistusasumiseen, mutta toisaalta sille ei esim. opiskelijoiden, köyhien ja huono-osaisten keskuudessa ole edelleenkään vaihtoehtoa.”
Mutta Helsingissä vuokra-asuminen on edelleen myös keskituloisille varteenotettava vaihtoehto. Itsekin asun vuokralla, ja itselleni se on taloudellisempi vaihtoehto kuin 30 vuoden velkavankeus pankille.
Yli puolet helsinkiläisistä asuvat yhden hengen talouksissa. Suurelle osalle heistä vuokralla asuminen on omistusasuntoa järkevämpää.
Yksi syy asuntojen tolkuttomiin hintoihin on juuri se, että monet kokevat Laurialan tavoin, että vuokralla asumienen on soveliasta vain opiskelijoiden, köyhien ja huono-osaisten keskuudessa. Jokainen valmistuva on kokenut lähes velvollisuudekseen omistusasunnon. Hinnalla millä hyvänsä.
Laurialan kunniaksi on kyllä sanottava, että hän on ymmärtänyt kyllä vuokra-asunto tuotannon tarpeen.
Helsinkiin tulisi saada nopeasti niin kohtuuhintaisia omistusasuntoja, kuin vuokra-asuntoja. Vaikka Pajunen iloitsee Helsingissä alkavasta rakennusbuumista, niin kyseessä on ylemmälle keskiluokalle ja varakkaille suunnattu rakennusbuumi. Pien- ja keskituloisille ei rakenneta.
Olisi mielenkiintoista kuinka paljon Jätkänsaareen ja Kalasatamaan on tulossa vuokra-asuntoja.
Isoin ongelma on kuitenkin Helsingin oma vuokra-asuntojen tuotanto. Tänä vuonna uusia kaupungin vuokrataloja valmistuu 3, yhteensä 184 asuntoa. Ensi vuonna 4 taloa, 220 asuntoa. Samaan aikaan Helsingissä kaupungin vuokra-asuntoa jonottaa yli 20 000 ihmistä. Siis pienen kaupungin verran ihmisiä. Asunnottomia on reilut 5 000.
Helsingin kaupungin vuokra-asuntotuotanto on siis se, joka tarvitsee potkua.
”Nuoren koulutetun henkilön on käytännössä mahdoton hankkia omistusasuntoa ilman vakituista, turvallista ja kovapalkkaista työtä, joita ei kuitenkaan enää esim. humanistisilla aloilla juuri ole. Miten tähän on tultu?” kysyy Lairiala.
Syy on osittain Laurialan itsensä mainitseman taloudellisen vaurauden lisääntymisessä sekä asuntojen hinnan nousun myötä tapahtuneen mm. vakuutusyhtiöitten vuokra-asuntojen myynnissä.
Mutta suuri syy on myös omistusasumisen ihannoinnissa, joka on jatkunut vuosikymmeniä. Vuokralla asujilta kysellään työpaikkojen kahvipöydissä säännöllisesti miten heillä on varaa asua vuokralla, sekä kerrotaan miten paljon fiksumpaa omistusasuminen on.
Kuten Laurialakin toteaa ”Vuokra-asuminen ei ole enää pitkään aikaan kannattanut suhteessa omistusasumiseen, mutta toisaalta sille ei esim. opiskelijoiden, köyhien ja huono-osaisten keskuudessa ole edelleenkään vaihtoehtoa.”
Mutta Helsingissä vuokra-asuminen on edelleen myös keskituloisille varteenotettava vaihtoehto. Itsekin asun vuokralla, ja itselleni se on taloudellisempi vaihtoehto kuin 30 vuoden velkavankeus pankille.
Yli puolet helsinkiläisistä asuvat yhden hengen talouksissa. Suurelle osalle heistä vuokralla asuminen on omistusasuntoa järkevämpää.
Yksi syy asuntojen tolkuttomiin hintoihin on juuri se, että monet kokevat Laurialan tavoin, että vuokralla asumienen on soveliasta vain opiskelijoiden, köyhien ja huono-osaisten keskuudessa. Jokainen valmistuva on kokenut lähes velvollisuudekseen omistusasunnon. Hinnalla millä hyvänsä.
Laurialan kunniaksi on kyllä sanottava, että hän on ymmärtänyt kyllä vuokra-asunto tuotannon tarpeen.
Helsinkiin tulisi saada nopeasti niin kohtuuhintaisia omistusasuntoja, kuin vuokra-asuntoja. Vaikka Pajunen iloitsee Helsingissä alkavasta rakennusbuumista, niin kyseessä on ylemmälle keskiluokalle ja varakkaille suunnattu rakennusbuumi. Pien- ja keskituloisille ei rakenneta.
Olisi mielenkiintoista kuinka paljon Jätkänsaareen ja Kalasatamaan on tulossa vuokra-asuntoja.
Isoin ongelma on kuitenkin Helsingin oma vuokra-asuntojen tuotanto. Tänä vuonna uusia kaupungin vuokrataloja valmistuu 3, yhteensä 184 asuntoa. Ensi vuonna 4 taloa, 220 asuntoa. Samaan aikaan Helsingissä kaupungin vuokra-asuntoa jonottaa yli 20 000 ihmistä. Siis pienen kaupungin verran ihmisiä. Asunnottomia on reilut 5 000.
Helsingin kaupungin vuokra-asuntotuotanto on siis se, joka tarvitsee potkua.
15.9.08
Autoton keskusta, autojen kera
Miltä tuntuisi ajatus Helsingin keskustasta, jossa ei olisi henkilö-, eikä pakettiautoja Senaatintorin, Kaisaniemen, Esplanadin ja rautatientorin muodostamalla alueella? Mikonkadulla ja Aleksanterinkadulla vain raitiovaunut kolisivat. Ei tavaroita kuljettavia pakettiautoja jalkakäytäviä tukkimassa. Rautatieaseman ympäristössä ei olisi ruuhkia, koska vain bussit ja raitiovaunut saisivat kulkea alueella.
Utopiaako? Ei välttämättä, mikäli niin halutaan. Toteuttaminen vain vaatii sen tosiasian hyväksymistä, että elävässä kaupungissa tarvitaan autoja. Tavarat eivät itsestään ilmesty kauppoihin, vaan tarvitaan autoja. Kaikki eivät myöskään selviä liikkumisesta julkisilla.
Nyt keskustelu autoilusta Helsingin keskustassa käydään ”autopuolueen” ja ”julkisen liikenteen puolueen” kesken. Toinen haluaa helpottaa autoilua keskustassa, ja toinen estää sen.
Mutta on vielä yksi mahdollinen kanta. Helpotetaan autoilua, ja tehdään keskustasta autoton. Kyseessä on keskustatunnelin ja autottoman keskustan yhdistelmä.
Siirretään ydinkeskustan liikenne, niin yksityisautoilu, kuin tavarankuljetus maan alle. Jätetään maan pinta julkiselle liikenteelle.
Rautatieasemalle matkustajia tuovat henkilöautot ja taksit voisivat tuoda ihmiset ja tavarat maan alle. Samoin keskustan liikkeiden tavarat voitaisiin tuodan maan alla liikkeisiin. Ei enää ruuhkia keskustassa, ei pakettiautoja jalkakäytävillä.
Utopiaako? Ei välttämättä, mikäli niin halutaan. Toteuttaminen vain vaatii sen tosiasian hyväksymistä, että elävässä kaupungissa tarvitaan autoja. Tavarat eivät itsestään ilmesty kauppoihin, vaan tarvitaan autoja. Kaikki eivät myöskään selviä liikkumisesta julkisilla.
Nyt keskustelu autoilusta Helsingin keskustassa käydään ”autopuolueen” ja ”julkisen liikenteen puolueen” kesken. Toinen haluaa helpottaa autoilua keskustassa, ja toinen estää sen.
Mutta on vielä yksi mahdollinen kanta. Helpotetaan autoilua, ja tehdään keskustasta autoton. Kyseessä on keskustatunnelin ja autottoman keskustan yhdistelmä.
Siirretään ydinkeskustan liikenne, niin yksityisautoilu, kuin tavarankuljetus maan alle. Jätetään maan pinta julkiselle liikenteelle.
Rautatieasemalle matkustajia tuovat henkilöautot ja taksit voisivat tuoda ihmiset ja tavarat maan alle. Samoin keskustan liikkeiden tavarat voitaisiin tuodan maan alla liikkeisiin. Ei enää ruuhkia keskustassa, ei pakettiautoja jalkakäytävillä.
10.9.08
Miksi musliminaiset halutaan eristää yhteiskunnasta?
Jo viime keväänä alkanut, mutta kesän aikana lähes unohtunut keskustelu musliminaisten uimahallivuoroista on Iivi Anna Masson kirjoituksen ansiosta noussut uudestaan esille.
Keskustelu on kuitenkin vellonut sen ympärillä, onko musliminaisten oma uimahallivuoro ”positiivista syrjintää”, vai syrjitäänkö nyt ei-muslimeja. Itse pidän ”positiivista syrjintää” erisummallisena terminä. Se on vain kaunisteleva sille, että jotain ryhmää suositaan toisen kustannuksella.
En usko, että ravintola voisi ”positiivisesti syrjiä” homoseksuaaleja, ja kieltää sisäänpääsy heteroseksuaaleilta.
Kokonaan tuntuu unohtuneen se seikka, että rajaamalla uimahallivuoron musliminaisille, käytännössä hyväksytään heidän eristäytymisensä/eristämisensä yhteiskunnasta.
Britanniassa on herätty pikku hiljaa huomaamaan se, että maahanmuuttajaryhmien eristäytyminen omiin oloihinsa on johtanut siihen, että jopa toisen ja kolmannen polven siirtolaisissa on ihmisiä, jotka eivät osaa englantia. Yleensä nämä ovat naisia, jotka elävät tiukasti ”vanhan maan” tapojen mukaan. Kielitaidottomina he ovat täysin miestensä armoilla.
Helsingin kaupunki on nyt tukemassa tätä eristäytymistä/eristämistä. Missään nimessä nyt ei ole kyse musliminaisten ”positiivisesta syrjinnästä”. Kyse on siitä, onko musliminaisilla oikeus elää tasavertaisina naisina yhteiskunnassa. Siitä, onko heillä oikeus tavata muita naisia.
Musliminaisten uimahallivuoro voi tuntua pieneltä asialta, mutta se on yksi askel siihen, että musliminaiset saavat/pystyvät seurustelemaan vain toisten musliminaisten kanssa. Näin luodaan pohjaa sille, että ainakin osa näistä naisista tuomitaan elämään tiukan patrialkaalisessa yhteiskunnassa. Yhteiskunnassa, jossa heillä ei ole ihmisarvoa. Onko siis tosiaan kyse ”positiivisesta” syrjinnästä.
Ainoa syy, miksi uimahallivuoro varataan yksinomaan musliminaisille on halu estää heidän seurustelemisensa ei-muslimien kanssa. Miksi siis uimahallivuoroa ei varata pelkästään naisille? Näin muslminaiset voisivat käydä uimahallissa rikkomatta uskontonsa sääntöjä, ja samalla pysyä yhdenvertaisina kansalaisina.
Keskustelu on kuitenkin vellonut sen ympärillä, onko musliminaisten oma uimahallivuoro ”positiivista syrjintää”, vai syrjitäänkö nyt ei-muslimeja. Itse pidän ”positiivista syrjintää” erisummallisena terminä. Se on vain kaunisteleva sille, että jotain ryhmää suositaan toisen kustannuksella.
En usko, että ravintola voisi ”positiivisesti syrjiä” homoseksuaaleja, ja kieltää sisäänpääsy heteroseksuaaleilta.
Kokonaan tuntuu unohtuneen se seikka, että rajaamalla uimahallivuoron musliminaisille, käytännössä hyväksytään heidän eristäytymisensä/eristämisensä yhteiskunnasta.
Britanniassa on herätty pikku hiljaa huomaamaan se, että maahanmuuttajaryhmien eristäytyminen omiin oloihinsa on johtanut siihen, että jopa toisen ja kolmannen polven siirtolaisissa on ihmisiä, jotka eivät osaa englantia. Yleensä nämä ovat naisia, jotka elävät tiukasti ”vanhan maan” tapojen mukaan. Kielitaidottomina he ovat täysin miestensä armoilla.
Helsingin kaupunki on nyt tukemassa tätä eristäytymistä/eristämistä. Missään nimessä nyt ei ole kyse musliminaisten ”positiivisesta syrjinnästä”. Kyse on siitä, onko musliminaisilla oikeus elää tasavertaisina naisina yhteiskunnassa. Siitä, onko heillä oikeus tavata muita naisia.
Musliminaisten uimahallivuoro voi tuntua pieneltä asialta, mutta se on yksi askel siihen, että musliminaiset saavat/pystyvät seurustelemaan vain toisten musliminaisten kanssa. Näin luodaan pohjaa sille, että ainakin osa näistä naisista tuomitaan elämään tiukan patrialkaalisessa yhteiskunnassa. Yhteiskunnassa, jossa heillä ei ole ihmisarvoa. Onko siis tosiaan kyse ”positiivisesta” syrjinnästä.
Ainoa syy, miksi uimahallivuoro varataan yksinomaan musliminaisille on halu estää heidän seurustelemisensa ei-muslimien kanssa. Miksi siis uimahallivuoroa ei varata pelkästään naisille? Näin muslminaiset voisivat käydä uimahallissa rikkomatta uskontonsa sääntöjä, ja samalla pysyä yhdenvertaisina kansalaisina.
9.9.08
Ei kuudetta, vaan neljäs ydinvoimala, ja Helsingin hiilivoimalat varavoimaloiksi
Koska ydinvoimalan rakentaminen kestää 10-15 vuotta, tulisi Helsingin pyrkiä aktiivisesti vaikuttamaan valtion energiapolitiikkaan, jotta 4. reaktori rakennettaisiin 6. tilalle, ja sen lämpöenergia johdettaisiin kaukolämmöksi pääkaupunkiseudulle.
Olkiluodon vanhojen reaktorien (rakennettu 1977 ja 1981) käyttölupa vanhenee 2027. Kumpikin tuottaa 488MW. Niiden tilalle voitaisiin rakentaa esim. 1300MW nykyaikainen reaktori.
Reaktorien lukumäärä laskisi neljään, ja kuitenkin energiantuotto kasvaisi.
Ja jos voimalan lämpöenergia johdettaisiin kaukolämmöksi, pääkaupukiseudun hiilivoimalat voitaisiin jättää säätö- ja varavoimaloiksi. Hiilidioksidipäästöjen väheneminen olisi koko valtakunnankin tasolla huomattava.
Suunnitelma ei suinkaan ole uusi. Jo 1981 asiaa suunniteltiin, mutta sen pidemmälle ei asiassa edistytty. Jokainen kivihiilellä tuotettu kilowattintunti tuottaa noin 500 grammaa hiilidioksidia. Jo sen vuoksi kansakunnan ja ympäristön etu vaatii rakentamaan 4. ydinvoimalan, jolla samalla lopetetaan kivihiilen poltto pääkaupunkiseudulla.
Olkiluodon vanhojen reaktorien (rakennettu 1977 ja 1981) käyttölupa vanhenee 2027. Kumpikin tuottaa 488MW. Niiden tilalle voitaisiin rakentaa esim. 1300MW nykyaikainen reaktori.
Reaktorien lukumäärä laskisi neljään, ja kuitenkin energiantuotto kasvaisi.
Ja jos voimalan lämpöenergia johdettaisiin kaukolämmöksi, pääkaupukiseudun hiilivoimalat voitaisiin jättää säätö- ja varavoimaloiksi. Hiilidioksidipäästöjen väheneminen olisi koko valtakunnankin tasolla huomattava.
Suunnitelma ei suinkaan ole uusi. Jo 1981 asiaa suunniteltiin, mutta sen pidemmälle ei asiassa edistytty. Jokainen kivihiilellä tuotettu kilowattintunti tuottaa noin 500 grammaa hiilidioksidia. Jo sen vuoksi kansakunnan ja ympäristön etu vaatii rakentamaan 4. ydinvoimalan, jolla samalla lopetetaan kivihiilen poltto pääkaupunkiseudulla.
5.9.08
Terveydenhuollon ammattihenkilöiden nettirekisteri vaarantaa potilasturvallisuuden!
Hallitus on hyväksynyt terveydenhuollon ammattihenkilöiden rekisterin julkaisemisen netissä. ”Rekisteristä selviäisi terveydenhuollon ammattihenkilön nimen ja rekisteröintinumeron lisäksi tämän syntymävuosi ja ammattipätevyys, maininnat mahdollisista erikoislääkäri- tai erikoishammaslääkärioikeuksista sekä tiedot ammattipätevyyden rajoituksista.” (SMT:n tiedote 21.8.2008).
Rekisterin nettijulkaisua perustellaan seuraavasti ”Julkisen tietopalvelun avulla kansalaisen olisi nykyistä helpompi varmistua ennen hoitoa siitä, että terveyspalvelun tarjoaja todella on viranomaisen valvoma, koulutuksen saanut terveydenhuollon ammattihenkilö.” (SMT:n tiedote 21.8.2008)
Kokonaan on unohtunut alan työntekijöiden yksityisyyden suoja, josta mm. ammattiliitot ja tietosuojavaltuutettu ovat huomauttaneet.
Mutta pelottavinta kyseisessä rekisterissä on se, että se mahdollistaa vakuuttavan esiintymisen alan ammattihenkilönä. Rekisteri pitää sisällään tiedot, joiden avulla identiteettivaras voi helposti hakea terveydenhuolto alan töitä toisen henkilön identiteetillä.
Työnantajan tekemä tarkistus TEO:sta tuottaa oikeat tiedot, jolloin huijari pääsee töihin. Etenkin alalla vallitsevan työvoimapulan aikana vakuuttavasti esiintyvä huijari pystyisi siis pääsemään töihin vaikka työnantaja tarkistaisikin tiedot.
Asiaa epäilevä potilaskin löytäisi vain täsmäävät tiedot, jolloin vain sattuma, tai vakava vahinko paljastaisivat huijarin.
Jo ”pelkkä” yksityisyydensuojakin vaatii, että kyseistä rekisteriä ei julkaista netissä. Mutta vielä vakavampaa on se, että rekisterin julkaiseminen vaarantaa konkreettisesti potilasturvallisuuden!
Rekisterin nettijulkaisua perustellaan seuraavasti ”Julkisen tietopalvelun avulla kansalaisen olisi nykyistä helpompi varmistua ennen hoitoa siitä, että terveyspalvelun tarjoaja todella on viranomaisen valvoma, koulutuksen saanut terveydenhuollon ammattihenkilö.” (SMT:n tiedote 21.8.2008)
Kokonaan on unohtunut alan työntekijöiden yksityisyyden suoja, josta mm. ammattiliitot ja tietosuojavaltuutettu ovat huomauttaneet.
Mutta pelottavinta kyseisessä rekisterissä on se, että se mahdollistaa vakuuttavan esiintymisen alan ammattihenkilönä. Rekisteri pitää sisällään tiedot, joiden avulla identiteettivaras voi helposti hakea terveydenhuolto alan töitä toisen henkilön identiteetillä.
Työnantajan tekemä tarkistus TEO:sta tuottaa oikeat tiedot, jolloin huijari pääsee töihin. Etenkin alalla vallitsevan työvoimapulan aikana vakuuttavasti esiintyvä huijari pystyisi siis pääsemään töihin vaikka työnantaja tarkistaisikin tiedot.
Asiaa epäilevä potilaskin löytäisi vain täsmäävät tiedot, jolloin vain sattuma, tai vakava vahinko paljastaisivat huijarin.
Jo ”pelkkä” yksityisyydensuojakin vaatii, että kyseistä rekisteriä ei julkaista netissä. Mutta vielä vakavampaa on se, että rekisterin julkaiseminen vaarantaa konkreettisesti potilasturvallisuuden!
3.9.08
Onko roskiksia liian vähän, vai emmekö me vain välitä?
Nyt 1000 roskakorin "kadottua" Helsingistä on taas noussut pinnalle keskustelu roskakoreista, niiden koosta ja määrästä.
Etenkin mäyräkoirien "nahat" ja tyhjät pizzalaatikot koetaan ongelmiksi, koska ne eivät mahdu standardi roskakoriin. Niitä siis näkee etenkin kesäisin puistojen nurmikoilla. Vaaditaan siis enemmän ja isompia roskakoreja.
Pekka Sauri, ympäristöstä vastaava apulaiskaupunginjohtaja toteaa roskakorien määrästä tämän päiväisessä HS:ssä: "Seuraavan roskiksen pitäisi näkyä, että ihminen vie [roskan] sinne".
Mutta parantuisiko tilanne roskakoreja lisäämällä? Jos ne olisivat riittävän suuria pizzalaatikoille? Uskallan epäillä.
Kun viime kesänä kävin Vilnassa, pisti silmääni eräs seikkaa. Roskakoreja sai etsiä. Vain osalla bussipysäkeistä tuntui olevan roskakori. Mutta silti kaduilla ja puistoissa ei ollut pahemmin roskia.
Ei Britanniassakaan matkustellessani joka puolella ole ollut roskakoreja, ja silti ihmiset eivät heitä roskia maahan. Glasgowiin saavuin aikoinaan hieman ennen kello kuutta sunnuntai aamuna. Keskustan "bailualue" oli siisti. Ei rikottuja pulloja, ei hampurilaispaikkojen kääreitä kuin satunnaisesti.
Vika ei siis ole roskakorien määrässä, vaan meissä itsessämme. Me emme välitä.
Itse kannatan sitä, että ainakin isompiin ja suosituimpiin puistoihin sijoitetaan isompi roskalaatikko jonnekin sopivaan paikkaan, jonne ne pizzalaatikot ja muut isommat roskat voidaan piknikin jälkeen viedä.
Mutta ei isommat, eikä useammat roskalaatikot auta, mikäli me emme välitä.
Etenkin mäyräkoirien "nahat" ja tyhjät pizzalaatikot koetaan ongelmiksi, koska ne eivät mahdu standardi roskakoriin. Niitä siis näkee etenkin kesäisin puistojen nurmikoilla. Vaaditaan siis enemmän ja isompia roskakoreja.
Pekka Sauri, ympäristöstä vastaava apulaiskaupunginjohtaja toteaa roskakorien määrästä tämän päiväisessä HS:ssä: "Seuraavan roskiksen pitäisi näkyä, että ihminen vie [roskan] sinne".
Mutta parantuisiko tilanne roskakoreja lisäämällä? Jos ne olisivat riittävän suuria pizzalaatikoille? Uskallan epäillä.
Kun viime kesänä kävin Vilnassa, pisti silmääni eräs seikkaa. Roskakoreja sai etsiä. Vain osalla bussipysäkeistä tuntui olevan roskakori. Mutta silti kaduilla ja puistoissa ei ollut pahemmin roskia.
Ei Britanniassakaan matkustellessani joka puolella ole ollut roskakoreja, ja silti ihmiset eivät heitä roskia maahan. Glasgowiin saavuin aikoinaan hieman ennen kello kuutta sunnuntai aamuna. Keskustan "bailualue" oli siisti. Ei rikottuja pulloja, ei hampurilaispaikkojen kääreitä kuin satunnaisesti.
Vika ei siis ole roskakorien määrässä, vaan meissä itsessämme. Me emme välitä.
Itse kannatan sitä, että ainakin isompiin ja suosituimpiin puistoihin sijoitetaan isompi roskalaatikko jonnekin sopivaan paikkaan, jonne ne pizzalaatikot ja muut isommat roskat voidaan piknikin jälkeen viedä.
Mutta ei isommat, eikä useammat roskalaatikot auta, mikäli me emme välitä.
2.9.08
Toimiva, vai ilmainen joukkoliikenne?
Helsingin bussiliikenteen ja HKL:n ratikoiden ongelmat ovat olleet monien mielessä, ja monien kiroilujen kohteena viime aikoina. Eikä suinkaan syyttä.
Itsekin olen myöhästellyt sovituista tapaamisista, koska olen luottanut siihen, että jos yhdestä bussista/ratikasta myöhästyn, niin kerkiän vielä seuraavalla ajoissa. Tähän strategiaan ei vaan ole voinut luottaa viime aikoina. Yleensä käytän linjoja joiden vuoroväli on n.10 min. tai jopa alle. Todella tärkeisiin tapaamisiin olen alkanut pitää 30min varo aikaa, jotta varmasti olen ajoissa.
Usea tuttava, jotka periaatteesta kulkevat pääasiassa julkisilla ovat alkaneet harkita autoon siirtymistä. Enkä ihmettele.
Eniten säälin kuljettajia, jotka korvat punaisina joutuvat kuuntelemaan suivaantuneiden matkustajien haukkuja. Kuskithan ovat matkustajien kanssa se syytön osapuoli, mutta saavat vihat päällensä.
Pelkästään viikolla 33 jäi yli 1300 vuoroa ajamatta. Siis keskimäärin heman yli 185 vuoroa per päivä. Tämä kuljettaja pulan vuoksi. Kuljettajan ammatti ei kiinnosta. Ja miksi kiinnostaisi. Työajat ovat hankalat, päivä pilkottu osiin, pieni palkka, ja äärimmilleen viedyt matka-ajat.
HBL:n tilanne tulee kärjistymään taas kohta, kun HBL saa ajettavakseen uusia linjona. Niihin ei ole kuskeja. Kuskeja koetetaankin rekrytoida Puolasta asti. Virolaiset ja venäläiset eivät enää tule tänne kuskeiksi, koska palkka on liian huono. Ja jotta rekrytointi onnistuisi, niin kielitaito vaatimuksia väännetään alas. Tiedossa on siis kasvava määrä kuskeja, jotka eivät pysty kommunikoimaan matkustajien kanssa.
Olisiko siis aika haudata illuusio ilmaisesta joukkoliikenteestä käyttöä lisäävänä toimenpiteenä?
Jos sen sijaan tehtäisiin joukkoliikenteestä toimivaa?
Aletaan linjojen kilpailuttamisessa ottamaan laatu huomioon, ei pelkkää hintaa. Aletaan vaatimaan, että yhtiöillä on oltava reservissä olevia kuskeja riittävästi, jotta sairaustapaukset ja autojen hajoamiset voidaan hoitaa asiakkaan, eli matkustajan kärsimättä. Ja lasketaan linjojen ajoajat realistisiksi. Sellaisiksi, että kuskin ei tarvitse olla Michael Schumacher selvitäkseen myöhästymättä, eikä matkustajien tarvitse pitää kaksin käsin kiinni pysyäkseen penkeillä.
Ja ulkomaalaisille kuskeille kilpailuttajan vahtima minimi kielitaito, jolla kuljettaja kykenee oikeasti kommunikoimaan matkustajien kanssa. Olen itse ollut tilanteessa, jossa matkustaja Espoossa kysyi meneekö bussi Elielin aukiolle. Kuljettaja ei Elielin aukiosta ollut kuullutkaan. Oli menossa Helsinkiin. Onneksi me muut kuulimme keskustelun ja matkustaja pääsi haluamalleen Elielin aukiolle, eli bussin päätepysäkille.
Edellä mainitut toimet tulevat tietysti kaupungille kalliimmaksi kuin nykyinen meno, se on selvää. Mutta laatu maksaa. Ja ainakin osa kustannuksista saadaan varmasti takaisin lisääntyneenä käyttönä. Ei autoilija jätä autoa kotiin jos matka julkisilla on ilmaista, mutta matka-aikaa ei voi arvioida. Mutta saattaa jättääkin, mikäli palvelu pelaa ja bussi/ratikka kulkee ajoissa.
Itse otan mieluummin toimivan kuin ilmaisen juokkoliikenteen.
Tiedän että ainakin Helsingin virkamiehissä on useita, jotka haluaisivat tehdä kilpailutuksista laadun huomioon ottavia. Miksi siis näin ei tehdä?
Itsekin olen myöhästellyt sovituista tapaamisista, koska olen luottanut siihen, että jos yhdestä bussista/ratikasta myöhästyn, niin kerkiän vielä seuraavalla ajoissa. Tähän strategiaan ei vaan ole voinut luottaa viime aikoina. Yleensä käytän linjoja joiden vuoroväli on n.10 min. tai jopa alle. Todella tärkeisiin tapaamisiin olen alkanut pitää 30min varo aikaa, jotta varmasti olen ajoissa.
Usea tuttava, jotka periaatteesta kulkevat pääasiassa julkisilla ovat alkaneet harkita autoon siirtymistä. Enkä ihmettele.
Eniten säälin kuljettajia, jotka korvat punaisina joutuvat kuuntelemaan suivaantuneiden matkustajien haukkuja. Kuskithan ovat matkustajien kanssa se syytön osapuoli, mutta saavat vihat päällensä.
Pelkästään viikolla 33 jäi yli 1300 vuoroa ajamatta. Siis keskimäärin heman yli 185 vuoroa per päivä. Tämä kuljettaja pulan vuoksi. Kuljettajan ammatti ei kiinnosta. Ja miksi kiinnostaisi. Työajat ovat hankalat, päivä pilkottu osiin, pieni palkka, ja äärimmilleen viedyt matka-ajat.
HBL:n tilanne tulee kärjistymään taas kohta, kun HBL saa ajettavakseen uusia linjona. Niihin ei ole kuskeja. Kuskeja koetetaankin rekrytoida Puolasta asti. Virolaiset ja venäläiset eivät enää tule tänne kuskeiksi, koska palkka on liian huono. Ja jotta rekrytointi onnistuisi, niin kielitaito vaatimuksia väännetään alas. Tiedossa on siis kasvava määrä kuskeja, jotka eivät pysty kommunikoimaan matkustajien kanssa.
Olisiko siis aika haudata illuusio ilmaisesta joukkoliikenteestä käyttöä lisäävänä toimenpiteenä?
Jos sen sijaan tehtäisiin joukkoliikenteestä toimivaa?
Aletaan linjojen kilpailuttamisessa ottamaan laatu huomioon, ei pelkkää hintaa. Aletaan vaatimaan, että yhtiöillä on oltava reservissä olevia kuskeja riittävästi, jotta sairaustapaukset ja autojen hajoamiset voidaan hoitaa asiakkaan, eli matkustajan kärsimättä. Ja lasketaan linjojen ajoajat realistisiksi. Sellaisiksi, että kuskin ei tarvitse olla Michael Schumacher selvitäkseen myöhästymättä, eikä matkustajien tarvitse pitää kaksin käsin kiinni pysyäkseen penkeillä.
Ja ulkomaalaisille kuskeille kilpailuttajan vahtima minimi kielitaito, jolla kuljettaja kykenee oikeasti kommunikoimaan matkustajien kanssa. Olen itse ollut tilanteessa, jossa matkustaja Espoossa kysyi meneekö bussi Elielin aukiolle. Kuljettaja ei Elielin aukiosta ollut kuullutkaan. Oli menossa Helsinkiin. Onneksi me muut kuulimme keskustelun ja matkustaja pääsi haluamalleen Elielin aukiolle, eli bussin päätepysäkille.
Edellä mainitut toimet tulevat tietysti kaupungille kalliimmaksi kuin nykyinen meno, se on selvää. Mutta laatu maksaa. Ja ainakin osa kustannuksista saadaan varmasti takaisin lisääntyneenä käyttönä. Ei autoilija jätä autoa kotiin jos matka julkisilla on ilmaista, mutta matka-aikaa ei voi arvioida. Mutta saattaa jättääkin, mikäli palvelu pelaa ja bussi/ratikka kulkee ajoissa.
Itse otan mieluummin toimivan kuin ilmaisen juokkoliikenteen.
Tiedän että ainakin Helsingin virkamiehissä on useita, jotka haluaisivat tehdä kilpailutuksista laadun huomioon ottavia. Miksi siis näin ei tehdä?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
