Rikos ihmisyyttä vastaan

Yhteiskunta, eli me, sinä ja minä, ei kestä aggressiivistä nuorta. Ratkaisu on "onneksi" keksitty. Pillerit eli psyykelääkkeet.

Parikymmentä vuotta nuorten psykiatriassa työskennellyt Haapasalo-Pesu kertoo, että lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ovat muuttuneet. Pitelemätön ja räjähtelevä käytöshäiriöinen lapsi on nykyään yhä tavallisempi näky vastaanotolla. Aggressiivisuus on ongelma, jota ympäristö ei kestä.

Yhteiskunnan ratkaisu on pilleripurkit. On halvempaa syöttää alaikäisille pillereitä, kuin lisätä resursseja lasten ja nuorten mielenterveystyöhön. Alaikäisten psyykelääkkeiden käyttö on kaksinkertaistunut vuosituhannen vaihteesta. Siis kahdeksassa (8) vuodessa.

Tämä siitä huolimatta, että suurinta osaa psyykelääkkeitä ei ole testattu lapsilla.

Lääkkeillä saadaan elämä siedettäväksi. Se riittää yhteiskunnalle, meille, sinulle ja minulle.

Hintana tästä on lööppien uutiset järjettömistä lasten ja nuorten tekemistä veriteoista.

Lääkityksen armoille jätetyt lapset ja nuoret ovat rikos ihmisyyttä vastaan. Ja syyllisiä olemme me, sinä ja minä.

Sillä me olemme se yhteiskunta, joka resurssien lisäämisen sijaan mieluummin lääkitsee ongelmat maton alle, kuin huolehtii lapsistaan ja nuoristaan.

Helsingin nuorisopoliisi 1970-2007 RIP

Sisäasiainministeriö antoi vuonna 1970 määräyksen, että kaikissa poliisipiireissä on oltava suunnitelma nuorisopoliisitoiminnasta ja sen toimintaa seurataan.

Tämän vuoksi Helsingin poliisilaitos perusti erillisen yksikön, Helsingin Nuorisopoliisiosaston, joka toimi suoraan hallinto-osaston alaisena. Tähän tehtävään valittiin poliisihenkilöitä, jotka kävivät oppilaitoksissa
pitämässä oppitunteja esikouluasteesta yläluokille vuosittain saavuttaen parhaimmillaan noin 60 000 kontaktia

Keskimäärin näiden noin 35 vuoden aikana poliisin myönteiset vuotuiset kontaktit lapsiin ja nuoriin on ollut noin 40.000 - 50.000. Poliisi on oppilaitoksissa kertonut hyvistä tavoista ja antanut laillisuuskasvatusta sekä liikennevalistusta. Tärkeää on ollut juuri se, että poliisi on kertonut mitä ei saa tehdä ja jos tekee, mitä siitä seuraa.

Mielestäni tärkeää on ollut se, että poliisit eivät ole koskaan opetuksessaan hyväksyneet sitä, että jos nyt kerran teet jotain, niin ei se ole niin vaarallista, vaan kaikista lain rikkomuksista seuraa sanktio ja lain vastainen teko ei ole
hyväksyttävä.

Helsingin Nuorisopoliisi lopetettiin syyskuussa 2007. Poliisit käyvät kouluissa enää jos muilta tehtäviltään kerkiävät.

Poliisilaissa mainittu ennalta ehkäisevä työ ei ole päätöksessä saanut niin suurta painoarvoa poliisin nykyjohdon arvostuksessa kuin poliisin näkyminen kentällä ja rikosten jälkeenpäin selvittäminen.

Helsingin nuorisopoliisi tavoitti toimiessaan n. 1 750 000 nuorta ja lasta. Mikäli edes 10% näistä johti siihen, että nuori ei syyllistynyt kiellettyyn tekoon, vältettiin 175 000 laitonta tekoa.

Nyt tämä työ on heitetty hukkaan. Kuinka monta lasta ja nuorta heitetään samalla hukkaan?