Vapaus vai kontrolli?

Tietoturva-asiantuntija Bruce Schneier kirjoittaa Wired-lehdessä yksityisyyden tarpeesta ja sen oikeutuksesta. Suosittelen lämpimästi.

"Mitä salattavaa sinulla on, oletko rikollinen?" on usein kuultu argumentti, kun vastustaa lisääntyvää kontrollia. Sinänsä ihan hyvä kysymys, mitä salattavaa rehellisellä ihmisellä on?

Mutta miksi rehellisen ihmisen ylipäätään pitäisi luopua yksityisyydestään. Eikä mieluummin pitäisi kysyä "Jos olen rehellinen, miksi minua tarkkaillaan?"

Aika harva suihkussa laulava kaipaa yleisöä, ja päiväkirjatkin pidetään yleensä poissa muiden silmistä. Onko siinä mitään väärää?

Kuinka usein sinä menet jonnekin sivummalle keskustelemaan tai puhumaan puhelimeen? Koska et halua kaikkien kuulevan keskusteluasi. Teetkö siinä väärit. Et.

Jokainen meistä tarvitsee yksityisyyttä. Yksityisyys on ihmisen perustarve.

Rikoselokuvissa usein kuultu lause: "Kaikkea, mitä sanotte, voidaan käyttää todisteena teitä vastaan..." on harvinaisen totta. Jos tarkkailet ketä tahansa tarpeeksi kauan, löydät hänen käyttäytymisestään asioita, joita voit käyttää häntä vastaan.

Kardinaali Richelieu ymmärsi tämän sanoessaan "Antakaa minulle 6 riviä, jotka on kirjoittanut täydellisen rehellinen ihminen, ja minä löydän syyn hirttää hänet."

Kontrollin lisääntyessä lisääntyy aina väärinkäytösten mahdollisuus. Kontrollin tuloksia voidaan käyttää kiristämiseen, poliittisten vastustajien mustamaalaamiseen ja vakoiluun, sekä niitä voidaan myydä markkinointiin ja rikollisille.

Turvallisuus on yksi suosituimmista keppihevosista, jolla kontrollia puolustavat ratsastavat. "Yleinen turvallisuus vaatii luopumista yksityisyydestä". Etenkin terrorismin uhkaa on käytetty ahkerasti yksityisuuden rajoittamisen syynä.

Britanniassa on käynnissä kampanja, joka kehoittaa ilmiantamaan kaikki jotka käyttäytyvät "epäilyttävästi", esim. valokuvaavat julkisilla paikoilla. Kuulostaako länsimaiselta demokratialta, vai Itä-Saksalta tai Saddam Husseinin Irakilta?

Kysymys ei ole siitä valitsemmeko turvallisuuden vai yksityisyyden. Kysymys on siitä valitsemmeko vapauden vai kontrollin.

Lisääntyvä kaikkien kontrollointi on yksi tyrannian muoto. Jokainen on potentiaalinen rikollinen, ja todistusaineistoa kerätään valmiiksi jo ennen kuin teet rikoksen. Koska kontrollin puolustajien mielestä on vain ajan kysymys koska olet syytettynä jostain rikoksesta.

Tähän ajatukseen perustuu myös suunnitelma kerätä passeista jokaisen suomalaisen sormenjäljet. Koska ennen pitkään olet syytettynä ja silloin tarvitaan todistusaineistoa.

Epämuodikas valinta

Näköjään olen sitten yhteiskunnallisesti tiedostamaton, mielipiteetön ja vanhempieni sekä isovanhempieni vakaumuksen kyseenalaistamista pelkäävä yksilö. Vaikka lasta minulla ei olekaan.

Mutta ainakin yhteiskunnallinen tiedostamattomuuteni ja mielipiteettömyyteni on oma valintani...

Vanki, vanhus ja lehmä. Kuka ei kuulu joukkoon?

Laki määrää, että vangin on päästävä ulkoilemaan säännöllisesti. EU direktiivillä on määrätty, että lehmien on päästävä ulos.

Samaan aikaan Suomessa on tuhansia vanhuksia jotka eivät ole päässeet ulos vuosiin. Osa asuu kotona, ainoana kontaktina ulkomaailmaan kiireinen kodinhoitaja.

Toiset asuvat hoitolaitoksessa, jossa ylityöllistetyt hoitajat eivät kerkiä viedä vanhuksia ulos.

Rollaattorimarssin tarkoituksena on saada päättäjät ymmärtämään, että vanhuksilla on oikeus päästä ulos hengittämään raitista ilmaa, liikkumaan voimiensa mukaan.

Se on mahdollista jos on tarpeeksi henkilökuntaa.

On todettu että säännöllinen ulkoileminen vähentää lääkkeiden tarvetta, lisää ruokahalua, suo tarpeellisuuden tunteen Ulkoilu parantaa mielialaa ja elämänlaatua.

Lähdetään siis 10.5. klo 13 Suomen vanhainkoteihin ja palvelutaloihin viemään vanhukset ulos, Rollaattorimarssille! Hengittämään raitista ilmaa! Nauttimaan keväästä kanssamme!

Ilmoittaudu paikallisiin vanhainkotehin, palvelutaloihin, dementiakoteihin sekä vanhusten
päiväpaikkoihin ym. missä on vanhuksia.

Naapurit viekää samassa talossa asuvat vanhukset ulos.

Pieni teko, hetki aikaa, valtava ilo yksinäiselle vanhukselle, sekä itsellesi.

Helsingin päätilaisuus pidetään Kustaankartanon vanhuskeskuksessa, ja tilaisuuden avaavat peruspalveluministeri Paula Risikko ja Isä Mitro.

Tervetuloa kaikki mukaan!