Elämän peili

Internet on paha, irstas, seksistinen ja väkivaltainen. Näinhän saamme jatkuvasti lukea. Internetin pahaa ja moraalitonta sisältöä on suitsittava, sensuroitava jopa.

Väkivaltaiset, rasistiset, seksistiset ja moraalittomat sivustot on suljettava, ja internet haut pahoilla sanoilla estettävä. Nettiin kirjoittavat tulee rekisteröidä.

Kaikkea tätä on viime aikoina vaadittu.

Mutta onko internet paha? Ei. Internet on peili. Ei hyvä, ei paha. Pelkkä peili elämäämme.

Puheet ”netiketistä”, internetin käyttäytymissäännöistä ovat turhia. Puheet internetin kontrolloimisen mahdottomuudesta ovat turhia.

Internet ei ole mitään muuta kuin peili elämäämme.

Internetissä ei ole sen pahempaa materiaalia kuin ”reaalielämässäkään”. Samat pedofiilit, murhaajat, rasistit ja muut löytyvät myös elävästä elämästä. Samat pommiohjeet löytyvät kirjastosta.

Jos todella haluamme suitsia internetistä löytyvää materiaalia, niin ainoa mahdollisuus on tehdä se elävässä elämässä. Internetin sairas sisältö ei aiheuta psyykkisiä ongelmia. Elävän elämän psyykkiset ongelmat tuottavat sairasta materiaalia internettiin.

Internet on ykkösiä ja nollia, kupari- ja valokuitukaapelia. Tekniikkaa. Ei muuta.

Me ihmiset luomme internetin ja sen sisällön, ja jos me olemme sairaita, niin silloin myös internet on sairas.

Kysymys kuuluukin, onko peili rikki jos kuva on vinossa?