Helsingin Marian sairaalan lääkärit huolestuneita potilasturvallisuudesta, ja ovatkin lähettäneet Helsingin ja Uudenmaan HYKS-sairaanhoitoalueen johdolle asiasta avoimen kirjeen, kertoo Helsingin Sanomat.
Odotusajat ovat venyneet osastolla 3–8 tuntiin, kiireisimpinä aikoina jopa 10–14 tuntiin. Tämä siis päivystyspoliklinikalla! Ruuhka-aikoina sänky ja monitori paikat loppuvatkin kesken.
Ja miten sairaanhoitoalueen johto on reagoinut? Päätellen siitä, että lääkäreiden yhteydenotoista huolimatta tilanne on vain pahentunut, ei ilmeisesti mitenkään...
Tilanne Helsingissä on siis se, että syöpäleikkauksiin joutuu jonottamaan vaarallisen kauan, ja ensiapua ei saa. 10-14 tunnin jonotuksella saatu hoito, ei nimittäin voi enää olla ensi-apua...
Kuinka monen on kuoltava ensiapu-polin odotussalissa tai syöpäleikkaus-jonossa ennen kuin päättäjät heräävät huomaamaan sairaanhoidon hätätilan?
27.8.07
Raiskaajat, mainonnan unohtama kohderyhmä...
Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto ry ja yhteistyökumppaninsa Clear Channel Suomi Oy, Forma Publishing Group Oy, JCDecaux Finland Oy, IRC-Galleria/Klikki.com, Nokian Panimo Oy, Olvi Oyj, Oy Hartwall Ab, Oy Sinebrychoff Ab, Pop Media Oy, Sanoma Osakeyhtiö ja Seppo Koskinen Ravintolat Oy / SK Ravintolat, ovat lähteneet rohkeasti markkinoimaan tuotteitaan raiskaajille Kännissä olet ääliö kampanjallaan.
Ideana on alkoholivalistuksen varjolla kertoa, että puolitajuton nainen, joka sivuston videoissa raiskataan, pääsee vähällä jos saa tippurin...
Eli kyseisten firmojen mukaan kännisen saa raiskata. Minä taidan äänestää lompakolla ihan toisia firmoja jatkossa...
Asiasta lisää mm. täällä.
Edit
Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto ry:n puheejohtaja ilmoitti aamun lehdessä (Toinen niistä pääkaupunkiseudun ilmaisjakelulehdistä), että kampajaa muokataan tuon kyseisen videon osalta.
Tajusivat ilmeisesti, että ironia on vaikea laji... Hyvä niin, koska kampanjan idea on ihan ok.
Ideana on alkoholivalistuksen varjolla kertoa, että puolitajuton nainen, joka sivuston videoissa raiskataan, pääsee vähällä jos saa tippurin...
Eli kyseisten firmojen mukaan kännisen saa raiskata. Minä taidan äänestää lompakolla ihan toisia firmoja jatkossa...
Asiasta lisää mm. täällä.
Edit
Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto ry:n puheejohtaja ilmoitti aamun lehdessä (Toinen niistä pääkaupunkiseudun ilmaisjakelulehdistä), että kampajaa muokataan tuon kyseisen videon osalta.
Tajusivat ilmeisesti, että ironia on vaikea laji... Hyvä niin, koska kampanjan idea on ihan ok.
26.8.07
Kirjahankintoja
Eilen tuli hankittua taas pari kirjaa. Ensimmäisenä tilasin Peter Forsgårdin suosituksesta Diana Arbusin elämänkerran. Hieman kyllä tuo ei vielä julkaistu teksti hämmensi, mutta eiköhän kirja sieltä tule kohtuullisen nopeasti.
Myöhemmin illalla Luova:n tapaamisessa mukaan tarttui Diane Arbus: An Aperture Monograph.
Diana Arbusia pidettiin Photographer of the freaks:inä, friikkien kuvaajana. Ardus kuvaa friikkinsä kuitenkin mielestäni kauniina, ihmisinä. Hän ei esittele kohteitaan kummajaisina, vaan ihmisinä. Suosittelen tutustumaan hänen töihinsä.
Myöhemmin illalla Luova:n tapaamisessa mukaan tarttui Diane Arbus: An Aperture Monograph.
Diana Arbusia pidettiin Photographer of the freaks:inä, friikkien kuvaajana. Ardus kuvaa friikkinsä kuitenkin mielestäni kauniina, ihmisinä. Hän ei esittele kohteitaan kummajaisina, vaan ihmisinä. Suosittelen tutustumaan hänen töihinsä.
24.8.07
Säästetään palkoissa, syöpäpotilaat kärsivät
HS kertoo tänään vaarallisen pitkiksi venyneistä syöpäleikkaus-jonoista.
Syöpäleikkaukseen tulisi ehdottomasti päästä viimeistään neljän viikon sisällä, mutta Uudellamaalla jonot ovat jopa yli viisi viikkoa.
"Jonot pidentyvät yleensä kesäisin jonkin verran, mutta tänä vuonna pula leikkaussalihoitajista on heikentänyt tilanteen erityisen pahaksi. 'Osa leikkaussaleista on jouduttu pitämään kiinni.'"
Ja miksi on pulaa leikkaussalihoitajista? Siksi, että leikkaussalihoitajan palkalla ei pääkaupunkiseudulla elä. Viime kesänä lasten ei-kiireelliset leikkaukset pistettiin jäihin juuri leikkausalihoitajien pulan takia.
Tuolloin tilanteesta selvittiin vuokratyövoimalla. Eli maksamalla moninkertaiset hinnat välitysfirmoille.
"Jos kalliit tutkimukset menevät vanhaksi ja tauti etenee, leikkaustulos huononee. Hoitokulut kasvavat, kun joudutaan tekemään uusia tutkimuksia", osastonylilääkäri Jarmo Salo Helsingin Meilahden sairaalan sydän- ja keuhkokirurgian klinikalta kertoo.
Eli nyt säästetään palkoissa, ja samalla kasvatetaan hoitokuluja. Eikö laikkausalihoitajien palkkoja voisi nostaa, ja samalla säästää vuokratyövoiman käytössä ja hoitokuluissa?
Lisäksi tässä käydään todella raakaa peliä syöpäpotilaan psyykkeellä. Muistan itse piinallisen hyvin sen n. 2 viikkoa, jotka itse leikkausta odotin. Jo pelkkä diagnoosi on shokki, ja leikkauksen, eli hoidon aloittamisen odottaminen on suoraan sanoen mielipuolista aikaa. HÄPEÄ HUS!
Syöpäleikkaukseen tulisi ehdottomasti päästä viimeistään neljän viikon sisällä, mutta Uudellamaalla jonot ovat jopa yli viisi viikkoa.
"Jonot pidentyvät yleensä kesäisin jonkin verran, mutta tänä vuonna pula leikkaussalihoitajista on heikentänyt tilanteen erityisen pahaksi. 'Osa leikkaussaleista on jouduttu pitämään kiinni.'"
Ja miksi on pulaa leikkaussalihoitajista? Siksi, että leikkaussalihoitajan palkalla ei pääkaupunkiseudulla elä. Viime kesänä lasten ei-kiireelliset leikkaukset pistettiin jäihin juuri leikkausalihoitajien pulan takia.
Tuolloin tilanteesta selvittiin vuokratyövoimalla. Eli maksamalla moninkertaiset hinnat välitysfirmoille.
"Jos kalliit tutkimukset menevät vanhaksi ja tauti etenee, leikkaustulos huononee. Hoitokulut kasvavat, kun joudutaan tekemään uusia tutkimuksia", osastonylilääkäri Jarmo Salo Helsingin Meilahden sairaalan sydän- ja keuhkokirurgian klinikalta kertoo.
Eli nyt säästetään palkoissa, ja samalla kasvatetaan hoitokuluja. Eikö laikkausalihoitajien palkkoja voisi nostaa, ja samalla säästää vuokratyövoiman käytössä ja hoitokuluissa?
Lisäksi tässä käydään todella raakaa peliä syöpäpotilaan psyykkeellä. Muistan itse piinallisen hyvin sen n. 2 viikkoa, jotka itse leikkausta odotin. Jo pelkkä diagnoosi on shokki, ja leikkauksen, eli hoidon aloittamisen odottaminen on suoraan sanoen mielipuolista aikaa. HÄPEÄ HUS!
16.8.07
Sisäministeriö harkitsee palonsammutuskursseja 60v. täyttäneille
Helsingin Sanomien mukaan sisäministeriö tutkii miten 60 vuotiaat pystyvät sammuttamaan asuntopaloja. Tai oikeasti hesari kertoo syyksi pulan palosukeltajista.
Ja pula palosukeltajista johtuu siitä, että palomiesten eläkeikä on nostettu 65-vuoteen. Ja aika harva yli 50v. selviää palosukeltamistehtävistä... Eli palomiesten ikääntyessä yhä harvemmalla palomiehellä on palosukeltajan kelpoisuus. Täytyy siis kehittää sammutusmenetelmiä, joilla 60-65 vuotiaat kykenevät sammuttamaan paloja.
Ja jos joku ei tiedä, niin palomiehen menettäessä savusukeltajan pätevyyden, ei hänen tilalleen palkata ketään, vaan hän on edelleen muonavahvuudessa, mutta ei tee sammutustöitä.
Mielestäni siis aika hemmetin hyvä syy käydä laittamassa nimi tähän adressiin. Vai otatko riskin, että näet 60 vuotiaan sammutustöissä?
Muista myös Vetoomus uuden lain säätämistä vanhusten, vammaisten ja psyykkisesti sairaiden kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä
Helsingin Sanomien mukaan sisäministeriö tutkii miten 60 vuotiaat pystyvät sammuttamaan asuntopaloja. Tai oikeasti hesari kertoo syyksi pulan palosukeltajista.
Ja pula palosukeltajista johtuu siitä, että palomiesten eläkeikä on nostettu 65-vuoteen. Ja aika harva yli 50v. selviää palosukeltamistehtävistä... Eli palomiesten ikääntyessä yhä harvemmalla palomiehellä on palosukeltajan kelpoisuus. Täytyy siis kehittää sammutusmenetelmiä, joilla 60-65 vuotiaat kykenevät sammuttamaan paloja.
Ja jos joku ei tiedä, niin palomiehen menettäessä savusukeltajan pätevyyden, ei hänen tilalleen palkata ketään, vaan hän on edelleen muonavahvuudessa, mutta ei tee sammutustöitä.
Mielestäni siis aika hemmetin hyvä syy käydä laittamassa nimi tähän adressiin. Vai otatko riskin, että näet 60 vuotiaan sammutustöissä?
Muista myös Vetoomus uuden lain säätämistä vanhusten, vammaisten ja psyykkisesti sairaiden kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä
15.8.07
Vetoomus uuden lain säätämistä vanhusten, vammaisten ja psyykkisesti sairaiden kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä
Lehtien lööppejä on viime päivinä dominoinut uutiset ns. myrkyttäjä-hoitajasta. Kyseinen tapaus on järkyttävä. Etenkin kun tapahtumiin olisi voitu puuttua jo ennen kuin henkiä menetettiin.
Kyseisessä tapauksessahan ko. henkilö oli jo aiemmin syyllistynyt rikoksiin, mutta jätettiin tuomitsematta, koska se olisi haitannut tämän pääsyä hoitajaksi.
Tuomioistuimen mukaan siis ihan kuka tahansa on kelvollinen hoitamaan sinua ja läheisiäsi.
Vaikka tämä on vain yksittäistapaus, niin tosiasia on, että Suomen hoitokodeissa tapahtuu niin pahoinpitelyitä kuin jopa seksuaalista hyväksikäyttöäkin.
Tämän vuoksi Tarja Tallqvist on jo huhtikuussa tehnyt lakialoitteen vanhusten, vammaisten ja psyykkisesti sairaiden kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä. (LA 30/2007 vp).
Aloitteen on allekirjoittanut 19 kansanedustajaa. Tätä lakialoitetta tukemaan olen avannut adressin. Jos yhtään välität kuka sinua (tai läheisiäsi) vanhempana hoitaa käy allekirjoittamassa adressi.
Lehtien lööppejä on viime päivinä dominoinut uutiset ns. myrkyttäjä-hoitajasta. Kyseinen tapaus on järkyttävä. Etenkin kun tapahtumiin olisi voitu puuttua jo ennen kuin henkiä menetettiin.
Kyseisessä tapauksessahan ko. henkilö oli jo aiemmin syyllistynyt rikoksiin, mutta jätettiin tuomitsematta, koska se olisi haitannut tämän pääsyä hoitajaksi.
Tuomioistuimen mukaan siis ihan kuka tahansa on kelvollinen hoitamaan sinua ja läheisiäsi.
Vaikka tämä on vain yksittäistapaus, niin tosiasia on, että Suomen hoitokodeissa tapahtuu niin pahoinpitelyitä kuin jopa seksuaalista hyväksikäyttöäkin.
Tämän vuoksi Tarja Tallqvist on jo huhtikuussa tehnyt lakialoitteen vanhusten, vammaisten ja psyykkisesti sairaiden kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä. (LA 30/2007 vp).
Aloitteen on allekirjoittanut 19 kansanedustajaa. Tätä lakialoitetta tukemaan olen avannut adressin. Jos yhtään välität kuka sinua (tai läheisiäsi) vanhempana hoitaa käy allekirjoittamassa adressi.
14.8.07
Poista kuvasta talo, ja näytä sen takana oleva maisema
Jokainen on varmasti ottanut, tai ainakin nähnyt, kuvia, jotka muuten ovat hyviä, mutta niissä on jokin elementti, joka peittää mielenkiintoisemman kohteen.
Kuvankäsittely ohjelmilla on esim. talon saanut helposti pois, mutta tilalle on pitänyt sitten keksiä itse jotain.
BBC raportoi ohjelmasta, jolla tuo tehdään automaattisesti. Eli määritellään ohjelmassa, että tämä kohta pois, ja korvaa se takana näkyvällä.
Ei ohjelma tietenkään tiedä, mitä kohteen takana on ollut, mutta se alkaa analysoida n. 2,3 miljoonaa mm. Flickr:istä löytyvää kuvaa.
Näistä haetaan 200 samannäköisintä kuvaa. "Next the algorithm searches the 200 to see if they have elements, such as hillsides or even buildings, the right size and colours for the hole to be filled.
The useful parts of the 20 best scenes are then cropped, added to the image being edited so the best fit can be chosen."
Jokainen on varmasti ottanut, tai ainakin nähnyt, kuvia, jotka muuten ovat hyviä, mutta niissä on jokin elementti, joka peittää mielenkiintoisemman kohteen.
Kuvankäsittely ohjelmilla on esim. talon saanut helposti pois, mutta tilalle on pitänyt sitten keksiä itse jotain.
BBC raportoi ohjelmasta, jolla tuo tehdään automaattisesti. Eli määritellään ohjelmassa, että tämä kohta pois, ja korvaa se takana näkyvällä.
Ei ohjelma tietenkään tiedä, mitä kohteen takana on ollut, mutta se alkaa analysoida n. 2,3 miljoonaa mm. Flickr:istä löytyvää kuvaa.
Näistä haetaan 200 samannäköisintä kuvaa. "Next the algorithm searches the 200 to see if they have elements, such as hillsides or even buildings, the right size and colours for the hole to be filled.
The useful parts of the 20 best scenes are then cropped, added to the image being edited so the best fit can be chosen."
6.8.07
Twelve frames - as luck would have it
Minkkisen työpajan yksi hauskoimmista tehtävistä oli Stop and Shoot.
Kuten jo aiemmin kerroin, arvoimme pienillä paperin paloilla kuinka kauan (1, 2 tai 3min) kävelemme aloituspisteestämme, mihin suuntaan menemme, sekä kuinka kaun meillä kohteessa on aikaa ottaa 4 kuvaa.
Tämä toistettiin sitten vielä kaksi kertaa. Jokaisen kuvan piti olla erilainen, ei variaatioita, ja todellakin vain 4 kuvaa per kohde. piti toimia kuin filmikameralla.
Harjoituksen tarkoituksena on opettaa näkemään paremmin, jopa kokonaan uudestaan.
Aion jatkaa tuota harjoitusta, mutta koska olen laiska ja nörtti, tein pienen mobiilisivun, jolla pääsen noista paperipalasista eroon. (alkuperäiset on toki tallella ^_^).
Ajattelin jakaa sen muidenkin halukkaiden kanssa. Laskuri löytyy siis täältä.
Minkkisen työpajan yksi hauskoimmista tehtävistä oli Stop and Shoot.
Kuten jo aiemmin kerroin, arvoimme pienillä paperin paloilla kuinka kauan (1, 2 tai 3min) kävelemme aloituspisteestämme, mihin suuntaan menemme, sekä kuinka kaun meillä kohteessa on aikaa ottaa 4 kuvaa.
Tämä toistettiin sitten vielä kaksi kertaa. Jokaisen kuvan piti olla erilainen, ei variaatioita, ja todellakin vain 4 kuvaa per kohde. piti toimia kuin filmikameralla.
Harjoituksen tarkoituksena on opettaa näkemään paremmin, jopa kokonaan uudestaan.
Aion jatkaa tuota harjoitusta, mutta koska olen laiska ja nörtti, tein pienen mobiilisivun, jolla pääsen noista paperipalasista eroon. (alkuperäiset on toki tallella ^_^).
Ajattelin jakaa sen muidenkin halukkaiden kanssa. Laskuri löytyy siis täältä.
4.8.07
Eys Wide Shut in Vilnius
kuten jo edellisessa kirjoituksessatotesin, lähdin Vilnasta sydän karrella.
Olen nyt tämän päivän käynyt läpi kuviani, joita Minkkisen työpajassa otin.
Minulla ei ollut omaa kannettavaa matkassa, eli käytin jonkun toisen konetta tehtävien kuvia valitessani.
Muita kuvia vilkaisin muutaman kerran kameran näytöltä.
Ajatuksissani keskityin miettimaan miksi en saanut yhtä hyviä kuvia kuin muut kurssilaiset. Yritin myös miettiä mikä on minun juttuni kuvauksessa.
Näitä miettiessäni vaelsin Vilnan katuja pitkin, koettaen lähes kaikkea. Etsien, mutta en löytäen.
En siis prosessoinut näitä näitä kuvia. Kävin siis kurssin silmälaput silmillä. En nähnyt omia kuviani, vaan keskityin muiden kuviin, sekä Minkkisen opetusten sisäistämiseen. Sekä löytämään haluamani kuvat.
Uskon vahvasti, että mikäli minulla olisi ollut kannettava mukanani, olisin saanut loistavia kuvia, ja työpaja olisi ollut minulle henkisesti helpompi. Mutta vielä varmempi olen siitä, että työpajan läpikäynti sydän vereslihalla oli minulle opettavaisempi. Kaikki energia meni luovan prosessin miettimiseen ja Minkkisen oppeihin keskittymiseen.
Joten, olkaa hyvä pieni otos kuvia, joita en Vilnasa nähnyt: Eyes Wide Shut in Viinius
kuten jo edellisessa kirjoituksessatotesin, lähdin Vilnasta sydän karrella.
Olen nyt tämän päivän käynyt läpi kuviani, joita Minkkisen työpajassa otin.
Minulla ei ollut omaa kannettavaa matkassa, eli käytin jonkun toisen konetta tehtävien kuvia valitessani.
Muita kuvia vilkaisin muutaman kerran kameran näytöltä.
Ajatuksissani keskityin miettimaan miksi en saanut yhtä hyviä kuvia kuin muut kurssilaiset. Yritin myös miettiä mikä on minun juttuni kuvauksessa.
Näitä miettiessäni vaelsin Vilnan katuja pitkin, koettaen lähes kaikkea. Etsien, mutta en löytäen.
En siis prosessoinut näitä näitä kuvia. Kävin siis kurssin silmälaput silmillä. En nähnyt omia kuviani, vaan keskityin muiden kuviin, sekä Minkkisen opetusten sisäistämiseen. Sekä löytämään haluamani kuvat.
Uskon vahvasti, että mikäli minulla olisi ollut kannettava mukanani, olisin saanut loistavia kuvia, ja työpaja olisi ollut minulle henkisesti helpompi. Mutta vielä varmempi olen siitä, että työpajan läpikäynti sydän vereslihalla oli minulle opettavaisempi. Kaikki energia meni luovan prosessin miettimiseen ja Minkkisen oppeihin keskittymiseen.
Joten, olkaa hyvä pieni otos kuvia, joita en Vilnasa nähnyt: Eyes Wide Shut in Viinius
Kuvien palvontaa
Tulin eilen takaisin Arno Rafael Minkkisen työpajasta Vilnasta.Takana on siis upea, joskin raskas viikko.
Saavuimme hotelliimme maanantaina n. klo 12, ja kello 12:30 alkoi luennot. Tai oikeastaan saimme esittelyn tulevasta viikosta. Sen jälkeen alkoi oppilaiden (20) portfolioiden analyysit.
Minkkinen paneutui jokaiseen kuvaan, antoi kommentteja sekä vinkkejä lähes jokaisesta kuvasta.
En ole koskaan ollut kirkossa jossa olisi ollut yhtä harras tunnelma kuin katsellessamme Minkkisen kanssa kuviamme.
Kuva-analyysien jälkeen (n. klo 17) alkoi sitten työt. Saimme kolme tehtävää. aikaa tiistai aamuun klo 10.
Ensimmäinen tehtä oli Four Corners. Ota 12 kuvaa, joissa jokaisessa tulee olla kaikissa kulmissa erilainen elementti.
Toinen tehtävä oli Front and Back. Ota kuva mieleisestäsi kohteesta, ja käänny välittömästi sen jälkeen 180 astetta, ja ota kuva siitä mitä takanasi on. Tämä neljä kertaa.
Kolmas tehtävä oli Stop And Shoot. Tähän tehtävään tarvittiin 10 paperipalaa. Ensimmäisiin kolmeen kirjoitettiin 1min, 2min ja 3min. Neljään seuraavaan kirjoitettiin Pohjoinen, Itä, Etelä, sekä Länsi. Viimeisiin kolmeen kirjoitettiin 5min, 10min ja 15min.
Ideana oli, että ensin arvottiin kuinka pitkään lähtöpisteestä tulee lähteä (1, 2 tai 3minuuttia), seuraavilla lapuilla arvotaan suunta jonne kävellään, ja viimeisillä kuinka kauan tuossa paikassa on aikaa kuvata 4 kuvaa. Tämä toistettiin kolme kertaa.
Lopputuloksena oli siis 36 kuvaa. Vaikeuskerrointa lisäsi, että kuvat tuli ottaa kuin filmikameralla, jossa sinulla on 36 kuvan rulla...
Tiistaina sitten aloitimme klo 10 katsomaan nämä kuvat. 20*36 kuvaa, joiden aikana vallitsi taas harras tunnelma. Monen mielestä Minkkisen ääni on kuin runonlausujalla, ja olen tästä ehdottomasti samaa mieltä. Mutta hänen puheensa, etenkin kuvista puhuttaessa, on itsessään runoutta. Paitsi siis kuvista, olimme haltioissamme mestarimme puheesta.
Kello läheni jo kuutta kun saimme urakkamme valmiiksi, ja pääsimme aloittamaan tiistain tehtävämme. Six Strangers, jossa tuli ilmetä työpajan teema "The Intimacy of The Starnger". Tuli siis ottaa kuva kuudesta tuntemattomasta henkilöstä, mutta ei poseerauskuvaa, vaan kuvattavan kanssa tuli päästä kontaktiin, oppia hänestä jotain ja kertoa itsestään tälle jotain. Kuvan tuli kuvat kohdetta siis henkilö henkilönä, ei satunnaisena kohtaamsena.
Tämä tehtävä oli minulle ehdottomasti vaikein. Lähes tärisin lähtiessäni tekemään tehtävää. Se miten tuon tehtävän tein on sen verran pitkä, että teen siitä oman erillisen raportin.
Keskiviikkona aloimme taas klo 10, mutta nyt oli vuorossa henilökohtaiset keskustelut Arnon kanssa. Minilla piti olla keskusteluvuoro heti aamupäivästä, mutta aikataulut menivät sekaisin, ja sain viimeisen vuoron. Edessä oli siis vapaampaa kuvaamista klo 18 asti, jolloin Arno piti luennon paikallisessa galleriassa.
Rehellisesti sanottuna oli tuolloin aika vereslihalla henkisesti. Satoja toinen toistaan upeampia kuvia oli vyörynyt silmieni edessä, ja en todellakaan ollut saanut taidetta aikaiseksi. Itsetuntoni oli lähes nollilla, mutta muiden kurssilaisten kannustus sai minut lähtemään Vilnan kaduille miettimään ja kuvaamaan.
Lähes epätoivon vimmalla koetin saada muistikortille hyviä kuvia. Kokeilin abstrateja muotoja, katukuvausta, lähes kaikkea. Koin pieniä onnistumisen hetkiä kun tihrustin kuvia kameran näytöltä. Kokonaisuutena katsoin epäonnistuneeni.
Arnon luento oli mahtava. Näin ensimmäistä kertaa hänen kuviaan suurena, ja hänen tarinasa olivat puhdasta runoutta. En yhtään ihmettele hänen mainettaan taiteilijana ja opettajana.
Luennon jälkeen oli vuorossa ruokailu, ja yhden toisen oppilaan keskustelu Arnon kanssa. Pääsinkin keskustelemaan hänen kanssaan vasta hotellilla noin puolilta öin.
Hotellin baari oli kiinni, mutta minulla sattui olemaan kaski pulloa olutta huonessani, ja niiden voimilla aloimme keskustelumme. Arno ei missään vaiheessa istunut norsunluutornissa, hän ei kertonut totuuksia The Arno Rafael Minkkisenä, guruna ja kulttihahmona. Reilun parin tunnin mittaiseksi venynyt keskustelumme oli lämminhenkinen, lähes ripinkaltainen. Arno kuunteli ja kommentoi isällisesti, tai oikeammin kuin henkinen neuvonantaja.
Käyn vielä mielessäni läpi tuota keskustelua, ja se oli muutenkin liian henkilökohtainen, jotta siitä pystyisin tarkemmin raportoimaan.
Torstaina esitimme kuusi tuntematontamme, ja lähdimme tekemään omat lopputyömme.
Keskusteltuani Arnon kanssa päätimme, että hyppään bussiin ja menen päätepysäkille kuvaamaan ihmisiä. (Dokumentaarisella tavalla ehdotuksestani, koska en uskonut osaavani kuvata muuten). Sain itse päähäni, että voisin kuvata ihmisiä jo bussissa.
Kun kysyin hotellin respasta millä bussilla pääsisin tyypilliseen lähiöön kuvaamaan tajusin, että alitajuntaisesti olin ottanut saman aikeen, josta suurella ihanteellani, valokuvauksen oppi-isälläni on parasta aikaa näyttely... Lisähaasteena siis saada kuvat bussissa onnistumaan niin, että en tee kopiota Jussi Aallon Metrossa näyttelystä.
Ainakin nämä kaksi sarjaa laitan jossain vaiheessa esille.
Perjantaina ei ollutkaan enää aikaa kuin käydä kuvamme nopeasti läpi, ja pakata. Lentokentälle oli lähtö klo 15:30.
Kaiken kaikkiaan fantastinen reissu. Pää on pyörällä, ja menee varmaan aikamoinen tovi, ennen kuin ymmärtää kaiken opitun ja koetun.
Tulin eilen takaisin Arno Rafael Minkkisen työpajasta Vilnasta.Takana on siis upea, joskin raskas viikko.
Saavuimme hotelliimme maanantaina n. klo 12, ja kello 12:30 alkoi luennot. Tai oikeastaan saimme esittelyn tulevasta viikosta. Sen jälkeen alkoi oppilaiden (20) portfolioiden analyysit.
Minkkinen paneutui jokaiseen kuvaan, antoi kommentteja sekä vinkkejä lähes jokaisesta kuvasta.
En ole koskaan ollut kirkossa jossa olisi ollut yhtä harras tunnelma kuin katsellessamme Minkkisen kanssa kuviamme.
Kuva-analyysien jälkeen (n. klo 17) alkoi sitten työt. Saimme kolme tehtävää. aikaa tiistai aamuun klo 10.
Ensimmäinen tehtä oli Four Corners. Ota 12 kuvaa, joissa jokaisessa tulee olla kaikissa kulmissa erilainen elementti.
Toinen tehtävä oli Front and Back. Ota kuva mieleisestäsi kohteesta, ja käänny välittömästi sen jälkeen 180 astetta, ja ota kuva siitä mitä takanasi on. Tämä neljä kertaa.
Kolmas tehtävä oli Stop And Shoot. Tähän tehtävään tarvittiin 10 paperipalaa. Ensimmäisiin kolmeen kirjoitettiin 1min, 2min ja 3min. Neljään seuraavaan kirjoitettiin Pohjoinen, Itä, Etelä, sekä Länsi. Viimeisiin kolmeen kirjoitettiin 5min, 10min ja 15min.
Ideana oli, että ensin arvottiin kuinka pitkään lähtöpisteestä tulee lähteä (1, 2 tai 3minuuttia), seuraavilla lapuilla arvotaan suunta jonne kävellään, ja viimeisillä kuinka kauan tuossa paikassa on aikaa kuvata 4 kuvaa. Tämä toistettiin kolme kertaa.
Lopputuloksena oli siis 36 kuvaa. Vaikeuskerrointa lisäsi, että kuvat tuli ottaa kuin filmikameralla, jossa sinulla on 36 kuvan rulla...
Tiistaina sitten aloitimme klo 10 katsomaan nämä kuvat. 20*36 kuvaa, joiden aikana vallitsi taas harras tunnelma. Monen mielestä Minkkisen ääni on kuin runonlausujalla, ja olen tästä ehdottomasti samaa mieltä. Mutta hänen puheensa, etenkin kuvista puhuttaessa, on itsessään runoutta. Paitsi siis kuvista, olimme haltioissamme mestarimme puheesta.
Kello läheni jo kuutta kun saimme urakkamme valmiiksi, ja pääsimme aloittamaan tiistain tehtävämme. Six Strangers, jossa tuli ilmetä työpajan teema "The Intimacy of The Starnger". Tuli siis ottaa kuva kuudesta tuntemattomasta henkilöstä, mutta ei poseerauskuvaa, vaan kuvattavan kanssa tuli päästä kontaktiin, oppia hänestä jotain ja kertoa itsestään tälle jotain. Kuvan tuli kuvat kohdetta siis henkilö henkilönä, ei satunnaisena kohtaamsena.
Tämä tehtävä oli minulle ehdottomasti vaikein. Lähes tärisin lähtiessäni tekemään tehtävää. Se miten tuon tehtävän tein on sen verran pitkä, että teen siitä oman erillisen raportin.
Keskiviikkona aloimme taas klo 10, mutta nyt oli vuorossa henilökohtaiset keskustelut Arnon kanssa. Minilla piti olla keskusteluvuoro heti aamupäivästä, mutta aikataulut menivät sekaisin, ja sain viimeisen vuoron. Edessä oli siis vapaampaa kuvaamista klo 18 asti, jolloin Arno piti luennon paikallisessa galleriassa.
Rehellisesti sanottuna oli tuolloin aika vereslihalla henkisesti. Satoja toinen toistaan upeampia kuvia oli vyörynyt silmieni edessä, ja en todellakaan ollut saanut taidetta aikaiseksi. Itsetuntoni oli lähes nollilla, mutta muiden kurssilaisten kannustus sai minut lähtemään Vilnan kaduille miettimään ja kuvaamaan.
Lähes epätoivon vimmalla koetin saada muistikortille hyviä kuvia. Kokeilin abstrateja muotoja, katukuvausta, lähes kaikkea. Koin pieniä onnistumisen hetkiä kun tihrustin kuvia kameran näytöltä. Kokonaisuutena katsoin epäonnistuneeni.
Arnon luento oli mahtava. Näin ensimmäistä kertaa hänen kuviaan suurena, ja hänen tarinasa olivat puhdasta runoutta. En yhtään ihmettele hänen mainettaan taiteilijana ja opettajana.
Luennon jälkeen oli vuorossa ruokailu, ja yhden toisen oppilaan keskustelu Arnon kanssa. Pääsinkin keskustelemaan hänen kanssaan vasta hotellilla noin puolilta öin.
Hotellin baari oli kiinni, mutta minulla sattui olemaan kaski pulloa olutta huonessani, ja niiden voimilla aloimme keskustelumme. Arno ei missään vaiheessa istunut norsunluutornissa, hän ei kertonut totuuksia The Arno Rafael Minkkisenä, guruna ja kulttihahmona. Reilun parin tunnin mittaiseksi venynyt keskustelumme oli lämminhenkinen, lähes ripinkaltainen. Arno kuunteli ja kommentoi isällisesti, tai oikeammin kuin henkinen neuvonantaja.
Käyn vielä mielessäni läpi tuota keskustelua, ja se oli muutenkin liian henkilökohtainen, jotta siitä pystyisin tarkemmin raportoimaan.
Torstaina esitimme kuusi tuntematontamme, ja lähdimme tekemään omat lopputyömme.
Keskusteltuani Arnon kanssa päätimme, että hyppään bussiin ja menen päätepysäkille kuvaamaan ihmisiä. (Dokumentaarisella tavalla ehdotuksestani, koska en uskonut osaavani kuvata muuten). Sain itse päähäni, että voisin kuvata ihmisiä jo bussissa.
Kun kysyin hotellin respasta millä bussilla pääsisin tyypilliseen lähiöön kuvaamaan tajusin, että alitajuntaisesti olin ottanut saman aikeen, josta suurella ihanteellani, valokuvauksen oppi-isälläni on parasta aikaa näyttely... Lisähaasteena siis saada kuvat bussissa onnistumaan niin, että en tee kopiota Jussi Aallon Metrossa näyttelystä.
Ainakin nämä kaksi sarjaa laitan jossain vaiheessa esille.
Perjantaina ei ollutkaan enää aikaa kuin käydä kuvamme nopeasti läpi, ja pakata. Lentokentälle oli lähtö klo 15:30.
Kaiken kaikkiaan fantastinen reissu. Pää on pyörällä, ja menee varmaan aikamoinen tovi, ennen kuin ymmärtää kaiken opitun ja koetun.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
