Helsingin Sanomien blogissaan Rosa Meriläinen kirjoittaa arasta aiheesta, lapsettomuudesta.
Aihe onkin monelle arka: "Jotkut kaverini surevat kovastikin sitä, ettei miestä ilmaannu ja biologinen kello sen kuin tikittää."
Anteeksi sovinismini, mutta pidän kyseisiä Meriläisen kavereita onnekkaina. Heillä biologinen kello sentään tikittää...
Niin kuin aina, lapsettomuudesta puhuttaessa keskitytään siihen miten nainen kärsii siitä, että ei pysty saamaan lapsia.
Mutta entäpä kun mies ei kykene saamaan lapsia? Kun mies on tuhkamuna?
Ollessani reilu kaksikymppinen totesi lääkäri, että "onneksi et ole suunnitellut lapsien hankkimista". Muistan edelleen elävästi millainen hiljaisuus syntyi kun kysyin lääkäriltä mitä hän tarkoitti...
Vastauksen aiheuttama kipu tuntuu edelleen. Lähes 20 vuoden kuluttuakin...
Pari vuotta tuon jälkeen kuulin siskoni olevan raskaana. Edelleen häpeän miten käyttäydyin tuolloin. Kateuteni aiheuttama kipu oli kirjaimellisesti fyysinen. Ja käytös sen mukainen...
Tuska helpotti Nyytin synnyttyä, tosin vaihtuen huoleen 2 päivää vanhan Nyytin staattisuudesta. Tyttö ei juoksennellut eikä jokellellut kuten olin kuvitellut. 2 päivän vanhana.
Äitini vakuuttelut eivät alkuun vakuuttaneet, mutta Nyytistä kasvoi Siiri. Nyt 13v kummityttöni, jota kasteessa pidin sylissäni punaisissa lenkkareissa kirkossa.
Tuska ei enää joka päivä nouse pintaan. Enää ei tieto työkaverin perheenlisäyksestä saa palaa nousemaan kurkkuun, mutta kuitenkin...
Lapsettomuuden aiheuttama tuska on sallittua naisille. Me miehet olemme tuhkamunia. Meidän tunteista ei puhuta. Me nielemme kyyneleemme. Kuin pellet, joiksi meidät tuhkamunat mediassa kuvataan...
skip to main |
skip to sidebar
Twitter
Merkintöjäni maailmanmenosta.
Bambuser lähetykset
Tekstit
Blogiarkisto
-
►
2012
(1)
- ► heinäkuuta (1)
-
►
2011
(13)
- ► toukokuuta (8)
- ► maaliskuuta (1)
-
►
2010
(46)
- ► toukokuuta (15)
- ► huhtikuuta (10)
- ► maaliskuuta (7)
- ► helmikuuta (6)
- ► tammikuuta (2)
-
►
2009
(200)
- ► joulukuuta (13)
- ► marraskuuta (23)
- ► heinäkuuta (9)
- ► huhtikuuta (2)
- ► maaliskuuta (22)
- ► helmikuuta (26)
- ► tammikuuta (33)
-
▼
2008
(118)
- ► joulukuuta (9)
- ► marraskuuta (21)
-
▼
heinäkuuta
(22)
- Ronja
- Joulupukki
- Ari
- Santa Claus - Joulupukki
- Ronja
- Vapaus vai kontrolli?
- Epämuodikas valinta
- Lisäsin portfolion
- Kallavesi
- Snooker
- Biljardin pelaajat
- 1984 oli optimistinen kuvaus tulevaisuudesta
- Lähimmäisyyden evoluutio
- Sipuli: Pettyvätkö lobbaajat?
- Vainotut muslimit
- Pakollinen lapsettomuus
- Tuottavuusohjelma vähentää Helsingin poliiseja
- Tarjoilija
- Samba karnevaalia uudestaan
- Hanski
- Siiri
- Mies ja pöllö
- ► toukokuuta (5)
- ► huhtikuuta (2)
- ► maaliskuuta (4)
- ► helmikuuta (3)
- ► tammikuuta (2)
-
►
2007
(48)
- ► joulukuuta (9)
- ► marraskuuta (8)
- ► heinäkuuta (1)
- ► toukokuuta (1)
-
►
2006
(36)
- ► marraskuuta (4)
- ► toukokuuta (3)
- ► huhtikuuta (4)
- ► maaliskuuta (8)
- ► helmikuuta (3)
- ► tammikuuta (7)
-
►
2005
(203)
- ► joulukuuta (8)
- ► marraskuuta (32)
- ► heinäkuuta (31)
- ► toukokuuta (3)
- ► huhtikuuta (20)
- ► maaliskuuta (9)
- ► helmikuuta (20)
- ► tammikuuta (8)
-
►
2004
(178)
- ► joulukuuta (8)
- ► marraskuuta (8)
- ► heinäkuuta (15)
- ► toukokuuta (29)
- ► huhtikuuta (29)
- ► maaliskuuta (9)
- ► helmikuuta (12)
- ► tammikuuta (22)
-
►
2003
(149)
- ► joulukuuta (27)
- ► marraskuuta (23)
- ► heinäkuuta (4)
- ► toukokuuta (10)
- ► huhtikuuta (8)
- ► maaliskuuta (12)
- ► helmikuuta (16)
5 kommenttia:
Totta. Lapsettomuudesta pitäisi jo nykyaikana pystyä puhumaan fiksummin. Tuhkamuniksi ja mahoiksi lehmiksi nimittelyt pitäisi jättää. Ongelma on lisääntymässä Suomessakin kovaa vauhtia. Monissa teollisuusmaissa se onkin jo enemmän kuin ajankohtainen asia.
Muuten unohdin sanoa: TOSI UPEITA VALOKUVIA! Katsoin muutamia sivuja läpi. Todella hienoa työtä!
ei ole olemassa naisten tai miesten lapsettomuutta, se on yksilön asia miten sen kokee. naiset nyt vaan sattuu puhumaan siitä enemmän. kannattaa miettiä sitäkin näkökulmaa että jossain saattaa olla itseni kaltainen nainen joka toivoo että mies olisi hedelmätön niin ei koskaan tulisi sitä tilannetta että pitää valita tehdäänkö niitä lapsia vai ei, tai onko niitä jo ennestään.
Surullinen tarina, mutta mielestäni ylipäätänsä painotetaan ihan liikaa biologista isyyttä/äitiyttä. Onko sukusoluja luovuttaneen ovelle 18-v päästä ilmestyvä oma lapsi? Vastaus on mielestäni: ei ole pätkääkään. Eli mitä merkitsee se, että lapsi on biologisesti "oma"? Minun mielestä ei paljon mitään. Jos ei voi saada lapsia (/tai vaikka voisikin) niin adoptio on hyvä keino saada lapsia. Mielestäni adoptio ei edes ole se "viimeinen vaihtoehto" vaan yhtä lailla tasa-arvoinen vaihtoehto kuin saada biologinen lapsi. Miksi jäädä suremaan ja murehtimaan sitä, ettei voi saada biologista lasta? Miksi ei antaisi kotia kotia kaipaavalle? Mielestäni kenenkään ei tarvitse olla "pakollisesti lapseton". Adoptio tietty maksaa jonkin verran.
Painottaisin itse sitä kulttuurista ja sosiaalista perintöä, jonka tähän maailmaan jättää esim. lapsen kasvatuksen kautta. Lapsen tekee "omaksi" arki ja yhdessäolo, ei se, että lapsi on omasta sukusolusta, mikä ei oikeastaan merkitse mitään.
Hyvä kirjoitus.
Tiinalle huomauttaisin, ettei adoptiolapsenkaan saaminen ole niin helppoa ja herkkua kuin annat ymmärtää. Lisäksi, halu lisääntyä ja jakaa perimäänsä on ihmiselle luonnollinen tarve, joka toisilla ilmenee voimakkaampana kuin toisilla. Elämättä toisen pään sisällä on mahdotonta arvioida ja julmaa arvostella toisen ihmisen tuntemaan tuskaa siitä tosiasiasta, ettei biologista lasta voi koskaan saada.
Lähetä kommentti