Toimiva, vai ilmainen joukkoliikenne?

Helsingin bussiliikenteen ja HKL:n ratikoiden ongelmat ovat olleet monien mielessä, ja monien kiroilujen kohteena viime aikoina. Eikä suinkaan syyttä.

Itsekin olen myöhästellyt sovituista tapaamisista, koska olen luottanut siihen, että jos yhdestä bussista/ratikasta myöhästyn, niin kerkiän vielä seuraavalla ajoissa. Tähän strategiaan ei vaan ole voinut luottaa viime aikoina. Yleensä käytän linjoja joiden vuoroväli on n.10 min. tai jopa alle. Todella tärkeisiin tapaamisiin olen alkanut pitää 30min varo aikaa, jotta varmasti olen ajoissa.

Usea tuttava, jotka periaatteesta kulkevat pääasiassa julkisilla ovat alkaneet harkita autoon siirtymistä. Enkä ihmettele.

Eniten säälin kuljettajia, jotka korvat punaisina joutuvat kuuntelemaan suivaantuneiden matkustajien haukkuja. Kuskithan ovat matkustajien kanssa se syytön osapuoli, mutta saavat vihat päällensä.

Pelkästään viikolla 33 jäi yli 1300 vuoroa ajamatta. Siis keskimäärin heman yli 185 vuoroa per päivä. Tämä kuljettaja pulan vuoksi. Kuljettajan ammatti ei kiinnosta. Ja miksi kiinnostaisi. Työajat ovat hankalat, päivä pilkottu osiin, pieni palkka, ja äärimmilleen viedyt matka-ajat.

HBL:n tilanne tulee kärjistymään taas kohta, kun HBL saa ajettavakseen uusia linjona. Niihin ei ole kuskeja. Kuskeja koetetaankin rekrytoida Puolasta asti. Virolaiset ja venäläiset eivät enää tule tänne kuskeiksi, koska palkka on liian huono. Ja jotta rekrytointi onnistuisi, niin kielitaito vaatimuksia väännetään alas. Tiedossa on siis kasvava määrä kuskeja, jotka eivät pysty kommunikoimaan matkustajien kanssa.

Olisiko siis aika haudata illuusio ilmaisesta joukkoliikenteestä käyttöä lisäävänä toimenpiteenä?

Jos sen sijaan tehtäisiin joukkoliikenteestä toimivaa?

Aletaan linjojen kilpailuttamisessa ottamaan laatu huomioon, ei pelkkää hintaa. Aletaan vaatimaan, että yhtiöillä on oltava reservissä olevia kuskeja riittävästi, jotta sairaustapaukset ja autojen hajoamiset voidaan hoitaa asiakkaan, eli matkustajan kärsimättä. Ja lasketaan linjojen ajoajat realistisiksi. Sellaisiksi, että kuskin ei tarvitse olla Michael Schumacher selvitäkseen myöhästymättä, eikä matkustajien tarvitse pitää kaksin käsin kiinni pysyäkseen penkeillä.

Ja ulkomaalaisille kuskeille kilpailuttajan vahtima minimi kielitaito, jolla kuljettaja kykenee oikeasti kommunikoimaan matkustajien kanssa. Olen itse ollut tilanteessa, jossa matkustaja Espoossa kysyi meneekö bussi Elielin aukiolle. Kuljettaja ei Elielin aukiosta ollut kuullutkaan. Oli menossa Helsinkiin. Onneksi me muut kuulimme keskustelun ja matkustaja pääsi haluamalleen Elielin aukiolle, eli bussin päätepysäkille.

Edellä mainitut toimet tulevat tietysti kaupungille kalliimmaksi kuin nykyinen meno, se on selvää. Mutta laatu maksaa. Ja ainakin osa kustannuksista saadaan varmasti takaisin lisääntyneenä käyttönä. Ei autoilija jätä autoa kotiin jos matka julkisilla on ilmaista, mutta matka-aikaa ei voi arvioida. Mutta saattaa jättääkin, mikäli palvelu pelaa ja bussi/ratikka kulkee ajoissa.

Itse otan mieluummin toimivan kuin ilmaisen juokkoliikenteen.


Tiedän että ainakin Helsingin virkamiehissä on useita, jotka haluaisivat tehdä kilpailutuksista laadun huomioon ottavia. Miksi siis näin ei tehdä?