Kielipuolihoitaja

Maahanmuuttajien työllistämisestä on puhuttu paljon, ja aika monessa puheenvuorossa vaaditaan kielitaitovaatimusten alentamista. Suomenkielen vaatiminen työnhakijalta on kuulemma syrjintää.

Keskustelu toi mieleen vanhan komedian ”Kielipuoli potilas”. Se on kertomus kielitaidottomuuden aiheuttamista väärinkäsityksistä ja kommelluksista.

Mutta entäpä jos hoitaja on kielipuoli, eikä ymmärrä hoidettaviaan, eikä työtovereitaan? Seuraukset tuskin ovat kommelluksia.

Samalla tulee potilaistakin kielipuolia, kun yhteistä kieltä ei löydy. Miltä tuntuu yksinäiseltä vanhukselta, kun hoitohenkilökunta ei ymmärrä? Miltä tuntuu lapsipotilaalta, kun hoitajat eivät ymmärrä? Kuka vastaa jos tapahtuu hoitovirhe, koska hoitaja ei osannut kieltä?
Onko siis syrjintää vaatia, että hoitaja osaa suomea? Ja ainakin ruotsinkielisillä alueilla myös ruotsia?

Mutta myös muilla aloilla on suomenkieli välttämättömyys. Käytännössä kaikilla asiakaspalvelualoilla pitää osata suomea. Ei se ole syrjintää.

Bussikuskin on osattava kertoa reitistään matkustajille suomeksi. Jo nyt ei kuljettaja aina osaa suomeksi kertoa minne bussi on matkalla. Kuka vastaa eksyneestä lapsesta, joka menee väärään bussiin, koska kuljettaja ei osannut suomea?

Olen kuullut taksikuskista, joka ei tolpalla vastaa puhelimeen, vaan odottaa, että tilaus tulee taksikeskuksen kautta navigaattoriin. Hän kun ei osaa kirjoittaa osoitteita…
Työttömät maahanmuuttajat tulee saada työllistettyä, se on selvää. Mutta kielitaitovaatimusten laskeminen ei ole oikea tapa. Oikea tapa on kannustaa kielen opiskelua. Ei suomen kieli mitenkään mahdoton ole oppia, mikäli halua on.