Työperäinen maahanmuutto, laillistettua orjuutta

Työperäistä maahanmuuttoa mainostetaan ainoana ratkaisuna väitettyyn tulevaan työvoimapulaan. Käytännössä ei kuitenkaan ole kuin kyse laillistetusta orjuudesta. Näin etenkin terveydenhuoltoalalla.

Filippiineiltähän ollaan tuomassa hoitajia Suomeen. Käytännössä kyseessä on laillistettu orjakauppa.

Sen sijaan, että maksettaisiin suomalaisille (ja jo maassa oleville maahanmuuttajille) palkkaa, jolla pääkaupunkiseudulla elää, tuodaan maahan kehitysmaasta hoitajia, joille maksetaan nälkäpalkkaa, ja majoitetaan pienissä yhteisasunnoissa.

Yhteismajoitusta perustellaan filippiiniläisten ”yhteisöllisyydellä”, ja pientä palkkaa ”vähään tyytymisellä”.

Oikeasti kyseessä on köyhien ihmisten riisto, ellei jopa orjuus. Tarjotulla palkalla ei elä pääkaupunkiseudulla. Sillä selviää hengissä, kunhan työvuorojen välissä viettää aikansa ”yhteisöllisesti” muiden kohtalontovereitten kanssa asuintiloissaan.

Perheelliset eivät voi tuoda perheitään mukanaan. Ilmeisesti kehitysmaan lapselle riittää äidin pari kirjettä kuussa. Internetin kautta olisi tietysti mahdollista pitää yhtettä, mikäli kotikylässä olisi internet, ja perheellä varaa siihen.

Työperäisen maahanmuuton nimissä ollaan Suomeen tuomassa laillistettu orjuus. Aiommeko todella sallia sen?